Jokaisella ihmisellä on oikeusturva eli oikeus saada asiansa esitettyä tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman turhaa viivytystä. Oikeuslaitoksen tehtävä on tarjota oikeusturvaa. Siellä on nykyaikaisissa valtioissa perustuslakiin pohjautuvaa lainkäyttöä, jota pidetään erillisenä lainsäädännöstä ja toimeenpanovallasta.
Oikeuslaitoksiin kuuluvat riippumattomat tuomioistuimet, asianajajalaitos ja valtion oikeusaputoimistot, rikosasioissa syyttäjälaitos. Tuomioistuimien määräämien rangaistusten ja päätösten toimeenpanosta vastaa ulosottoviranomaiset ja rikosseuraamuslaitos. Poliisi ei kuulu oikeuslaitokseen, mutta sen tehtävä on tehdä esitutkinta, joka on rikoksen selvittelyn ensimmäinen vaihe.
Yksityisoikeus vai julkisoikeus?
Yksityisoikeus tai toiselta nimeltään siviilioikeus, käsittelee yksityishenkilöiden välisiä oikeussuhteita, kuten perhe-elämää, työsuhdetta, sopimuksia ja velanottoa. Yksityisoikeudellisia oikeuksia valvovat yksityiset henkilöt itse. Heidän apunaan ovat valtion ja julkisyhteisölliset virastot, laitokset ja avustajat. Oikeussuhteet ovat yksityisoikeudessa samanarvoisessa asemassa. Asiaan ei vaikuta se, että varsinaisessa oikeustapahtumassa toinen on edunsaaja ja toinen maksumies.
Julkisoikeus ja sen säännökset koskevat julkisia yhteisöjä, kuten valtiota, seurakuntaa ja kuntia. Alan tehtävä on määrittää nämä yhteisöt ja niiden väliset suhteet sekä yhteisöjen suhteet niiden jäseniin. Esimerkkinä tästä voidaan pitää rikoslainsäädäntöä ja verovelvollisuuksia koskevat säännökset.
Julkisoikeudellisia oikeuksia valvovat julkiset yhteisöt tai niiden edustajat, virastot tai laitokset. Myös yksityisten henkilöiden on mahdollista tehdä aloitteita julkisoikeuteen havaitsemistaan ongelmista ja puutteista. Julkisoikeudellisissa toimenpiteissä asianomaiset eivät ole tasa-arvoisia, etenkin jäsenmääriltään suurin julkisyhteisö on vahvempi. Julkisoikeudellisia oikeusaloja ovat esimerkiksi valtionsääntöoikeus ja rikosoikeus.
Tuomioistuimet Suomessa
Suomen tuomioistuinjärjestelmä jaetaan hallintotuomioistuimiin, yleisiin tuomioistuimiin ja erityistuomioistuimiin. Yleisiä tuomioistuimia ovat oikeusastejärjestyksessä käräjäoikeudet, hovioikeudet ja ylin niistä on korkein oikeus. Yleisissä tuomioistuimissa käsitellään riita- ja rikosasioita sekä joitain hakemusasioita.
Hallintotuomioistuimia on kaksi – hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Hallinto-oikeus selvittää viranomaisten menettelytavan juridisia perusteita ja eri viranomaisten oikeudenkäyttövaltaa. Se myös tutkii hallintovaltaa, hallinnon oikeusturvakeinoja ja hallintolainkäyttöä. Hallintotuomioistuimessa haetaan korjausta hallintoviranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeus hoitaa hallintoriita-asioita, kuten veroja. Riidoissa toisena osapuolena on kunta tai valtio.
Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus, valtakunnanoikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin. Jotkut lautakunnat käyttävät myös tuomiovaltaa ja ne voidaan rinnastaa erityistuomioistuimiin.
Suomen Puolustusvoimien toimivaltaan kuuluu sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta annetun lain perusteella asevelvollisten ja ammattisotilaiden tekemien sotilasrikosten tutkiminen, minkä jälkeen syyllisiä voidaan rangaista joko kurinpito- tai tuomioistuintoimenpiteillä. Rauhan aikana sotilasoikeudenkäynnit tapahtuvat käräjäoikeudessa.
Suomen merkittävimmät henkilöt juridiikan parissa
Maailmalla on kansainvälisesti monia juridiikan parissa tunnettuja henkilöitä, mutta myös kotimaassamme on muutamia lakiin merkittävästi vaikuttaneita ihmisiä. Esimerkiksi D. W Åkerman (1843-1919) oli suomalainen juristi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hänestä syntyi uransa aikana Viipurissa jyrkkä fennomaani.
Toinen merkittävä henkilö oli Maunu Eerikinpoika, joka oli Ruotsin kuningas vuosina 1319-1364. Hänen aloituksestaan tehtiin ensimmäiset Suomen lainsäädäntöön vaikuttaneet maaseutua koskeneen maanlain vuonna 1347 ja kaupunkeja varten tehty kaupunginlaki 1349. Lait olivat voimassa Ruotsin valtakunnassa aina vuoteen 1734 lakiin asti.