Eurooppalaisen lainsäädännön syntyvaiheita

Antiikin aikaa ei turhaan sanota nykyisen yhteiskunnan kehtona, sieltä on nimittäin peräisin monet nykyisen Euroopan oikeustieteen perusteet. Rooman ajan lakien vaikutus näkyi germaanisissa maissa vielä 1800-luvulle asti. Kahdentoista taulun lait ovat vuosina 451-450 eKr. syntyneet Rooman vanhimmat lakikokoelmat. Ne olivat merkittävimmät lait ja roomalaisen oikeuden alkulähde.

Roomalaisen oikeuden kahdentoista taulun lait olivat ensimmäinen kirjoitettu laki

Lakikokoelma oli kaiverrettu tammipuisiin tauluihin ja ne olivat julkisesti esillä Rooman keskustassa Forumilla. Alkuperäiset taulut tuhottiin gallialaisten toimesta heidän tuhotessaan Roomaa vuonna 386 eaa. Taulujen tarkoitus oli kattaa koko yhteiskunta ja määrittää sen pelisäännöt kerralla. Ne eivät kuitenkaan olleet täydellisiä ja niistä puuttui monia julkisoikeuteen liittyviä asioita.

Taulut syntyivät yhteiskunnallisen sekasorron aikoihin, joten niissä painostetaan erityisesti oikeusturvaa ja oikeudellista tasa-arvoa – niissä esimerkiksi määriteltiin rangaistusten suuruudet ja oikeudenkäyntejä koskevat säännöt. Taulut käsittelevät oikeudenkäyntiä, velkaa, perhettä, perintöä, omaisuutta, naapurisuhteita, henkilöihin kohdistuvia rikoksia, valtiota ja yhteisöä ja hautajaissääntöjä. Teksti on hyvin lyhyttä ja vähäsanaista, joten sen täydentäminen jää lukijalle. Kaksia taulua oli omistettu lisäyksien tekoon, jonka lakien historia on mahdollistanut.

Keisari keräsi uudistuneet lait vuosien 527 ja 565 välillä uuteen teokseen nimeltään Corpus Luris Civilis. Tämä teos oli parannettu versio kahdentoista taulun lakeja. Massiivinen lakiteoksen julkaisun aikana Itä-Rooman valtakunta oli hajoamassa, mutta kirja jäi elämään erityisesti Bysantin aikana. Teos on saatu kopiointitaitojen takia säilymään hyvin nykyiseen päivään asti. Erityisesti Corpus Luris Civilis vaikutti germaanisten maiden lainsäädännön syntyyn.

Keskiajan Euroopan oikeuskäsitys syntyi Rooman valtakunnan raunioilta

Aikansa mahtivaltio Rooma joutui taloudellisiin vaikeuksiin 400-luvulla. Länsi-Rooman alueelle syntyi germaanisia valtioita ja Itä-Rooma joutui jatkamaan yksin heikentyneenä. Ottomaanien valta Euroopassa levisi. Mantereella alkoi keskiaika, joka kesti aina 1500-luvulle asti.

Keskiajan lait ja oikeus oli vahvasti katolisen kirkon hallussa. Tuosta ajasta puhutaan kanonisena oikeutena. Se on yhtä vanha kuin kirkko itse, mutta sen virallinen aloitusajankohta on päivitetty 1100-luvun keskiväliin. Tuolloin ilmestyi kirkollisen oikeuden kokoelma Gratinuksen dekreetti, joka oli roomalaiskatolisen kirkon kanoninen lakikirja vuoteen 1917 asti.

Kanonisen oikeuden ydin koostuu kirkolliskokousten päätöksistä ja paavillisten kirjeistä. Se määrittelee katolisen kirkon rakennetta ja toimintaa, samoin kun sen jäsenten ja omaisuuden asemaa. Se rajasi laajasti yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, kunnes kirkolliset tuomioistuimet vaikuttivat prosessioikeuden ja julkisoikeuden kehittymiseen. Kanoninen laki väistyi lainmukaisesta asemasta uskonpuhdistuksen myötä monesta maasta. Kyseessä on edelleen käytössä oleva oikeusjärjestelmä, tosin sillä ei ole laillista voimaa.

Modernit eurooppalaiset lait ovat demokraattista oikeutta

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan maat etsivät itseään, kun sodan runtelemat suurvallat eivät enää olleet maailman politiikassa mahtiasemassa. Euroopan maat pakotettiin yhteistyöhön. Suurin osa niistä, kuten Suomi, ovat omaksuneet historian muokkaaman romaanis-germaanisen oikeusjärjestelmän.

Euroopan unionissa on 28 jäsenvaltiota, joiden määrän takia yhteistä oikeustieteellistä pohjaa ei ole. Tämän takia EU:n oma oikeustiede on jäsenmaita yhdistävä, sillä se vaikuttaa jokaiseen jäsenmaahan. Suomen lainsäädännöstä noin 80 prosenttia on saanut sisältönsä EU:n päätöksistä. EU:n lakitekstejä ja direktiivejä muutetaan kansalliseksi laiksi. Euroopan lainsäädäntö perustuu kansalaisen oikeuksien ylemmyyteen kansallisesta oikeudesta.